1. KAUTTISJÄRVI

Luonnonympäristö

Kauttisjärvi on keskiravinteinen korte-ruoko tyypin vesistö. Rehevöityminen on ollut suhteellisen vähäistä, vaikka järven tulouoman eli Kylänjoen varsilla on runsaasti kuormitusta tuottavaa maankäyttöä, kuten viljelyksiä. Järven laskujoen ensimmäistä koskea on perattu vain vähän, joten vedenkorkeuden suhteen Kauttisjärvi on lähellä alkuperäistä tasoa.

Kauttisjärven vesikasvillisuus koostuu humusvesien peruslajistosta. Ilmaversoisista järvessä kasvavat järviruoko, -korte ja -kaisla sekä rantaviivan tuntumassa rantaluikka. Kohtalaisen runsaaseen kelluslehtiseen vesikasvillisuuteen kuuluvat isoulpukka, lumme, siimapalpakko ja uistinvita. Uposlehtisistä järvessä kasvavat ahvenvita, ruskoärviä ja järvisätkin.

Etelärannalla on kaltevaa tai jyrkkää moreenirantaa. Lyhyitä kalliorantaosuuksia on neljässä kohdassa yhteensä noin seitsemänkymmentä metriä, mikä on vain noin puolitoista prosenttia järven viiden kilometrin pituisesta rantaviivasta. Pohjoisrannalla on kaltevia ja loivia moreenirantoja. Kovapohjaiset rannat ovat vallitsevia, mutta muutamissa paikoissa on soistuvia rantaniittyjä. Näiden edustalla vesiranta on pehmeäpohjainen. Siellä täällä rannan tuntumassa on myös pieniä karikkoja. Järven laajin ruovikkolahti sijaitsee koilliskulman purosuussa, rantapeltojen edustalla.

Maisema

Kauttisjärvi on maisemallisesti yhtenäinen alue, sillä rantaviiva ei ole erityisen mutkitteleva ja järvellä on vain neljä pientä saarta. Järven eteläosan näkymiä luonnehtivat jyrkkäpiirteiset ja osin kallioiset mäenrinteet, jotka ovat Auttoisten seudulle tyypilliseen tapaan lohkareisia ja kivikkoisia. Maisemaa hallitsevia kohteita ovat Kalliosaari ja tämän tuntumassa sijaitsevat kallioniemet ja lohkareiset männikkörinteet.

Auttoisten kylän ja järven väliset näkymäsuunnat ovat melko sulkeutuneita rantametsiköiden takia, mutta järven keskeltä on näköyhteys pellonreunusmetsiköihin ja etenkin Vahrevuoren rinteisiin.

Järven pohjoisranta on maastoltaan loivapiirteistä ja metsäistä. Rantametsät ovat yleisesti koivuvaltaisia, joten näkymät ovat etelärannan karujen männikkörinteiden vastapainoksi vehreät. Vehreämpää vaikutelmaa lisäävät myös lahdenpohjukoiden laajahkot ilmaversoiskasvustot.

Arvokkaat osat

Alue 1. Kalliosaari. Kalliosaaren siloutunut pohjoisrinne kohoaa jyrkästi kymmenen metriä järven pinnasta. Kukkulan tasaisen kaltevasti viettävässä etelärinteessä on ohut kivennäismaakerros ja sen myötä kuivan kankaan kasvillisuutta. Saaren länsirannalla on vesirajan molemmin puolin lohkareikkoa. Kallion laella ja rinteillä kasvaa vanhaa ja melko järeää männikköä. Rakenteeltaan kalliometsä ei ole täysin luonnontilaista, sillä lahopuusto puuttuu lähes kokonaan. Aluskasvillisuus koostuu poronjäkäliköstä, rupijäkälä- ja karvekasvustoista sekä varvikosta. Valtavarpuina kasvavat sianpuolukka ja kanerva. Saaren arvo perustuu ensisijaisesti maisemaan. Puolet saaresta eli kalliomäki ja lohkareikko täyttävät metsälakikohteen kriteerit.

Huomionarvoiset osat

Alue 2. Kylänlahti. Järven itäpään lahteen laskevat sekä Rautjärvestä alkava Kylänjoki että Hankajärvestä alkava Särkijoki. Lahti on laajalti matala ja alueen vesikasvillisuus on runsasta. Yhtenäiset ilmaversoiskasvustot ulottuvat 20-30 metrin päähän rannasta, ja kelluslehtisten vesikasvien vyöhykkeet ovat kymmenien metrien levyisiä. Runsaskasvustoiset lahdet ovat kevätkutuisten kalojen kutualueita ja vesilintujen suosimia pesimis-, ruokailu- ja oleskelualueita. Kuluvana vuonna lahdella pesi onnistuneesti joutsenpari, jolla kesäkuun lopussa oli viisi poikasta. Järven rantapelloilla on havaittu ruisrääkkä.

Alue 3. Etelärannan kalliomäki. Musta- ja Kalliosaaren välisessä niemessä on pieni rantakallio. Avokalliopintaa on vain vähän, mutta vajaatuottoisena kallion rantaan rajautuva osa täyttää metsälakikohteen kriteerit. Etelärannan muihin rantakallioihin verrattuna puusto on luonnontilaisempaa, sillä vanhojen kalliomäntyjen joukossa on pari kilpikaarnaista puuta ja keloa.

Alue 4. Ahvenistenmäen rantametsä. Järven etelärannalla, Mustasaaren ja Leponiemen välisellä rantaosuudella on vanhaa mustikkatyypin sekametsää. Puusto on erirakenteista ja isoimmat ylispuut ovat varsin kookkaita. Metsää ei kuitenkaan voi vielä nykytilassaan pitää varsinaisena luonnonmetsäkohteena, koska esimerkiksi lahopuustoa on muodostunut vasta vähän, mutta järvimaisemassa rantametsä on yhdessä rantakallioiden kanssa näyttävän näköinen osa.

Alue 5. Länsipään kalliomäki. Leponiemen länsipuolinen kalliomäki käsittää päältä siloutuneen runsaan kymmenen metrin korkuisen kalliokukkulan. Rantaan viettävässä pohjoisrinteessä on kolme metriä korkea seinämä. Rinteessä kasvaa varttunutta erirakenteista sekametsää. Laella puusto muuttuu mäntyvaltaiseksi. Lahopuusto puuttuu lähes täysin. Aluskasvillisuus koostuu karuille kallioille tyypilliseen tapaan poronjäkäliköstä, kivikynsisammalkasvustoista ja kanervavaltaisista varvikkolaikuista. Kallioseinämän sammalkasvisto on niukkaa ja lajistollisesti yksipuolista. Siten kalliomäki on edustavuudeltaan varsin vaatimaton metsälain luontotyyppikohde.

Tavoitteet

Kauttisjärven rakentamattomina säilyneillä rannoilla on muutamia huomionarvoisia rantaosuuksia. Edellä mainitut kalliosaaret ja –niemet ovat maiseman avainkohteita, joilla rakentaminen ja luonnonarvot eivät sovi yhteen. Vastaavasti linnustollisten arvojen takia Kylänlahden pohjukka tulisi säilyttää rakentamattomana.

Kauttisjärven rantametsät ovat yleisesti koivuvaltaisia. Etenkin rannan lähellä on monin paikoin lahopuustoa erikokoisten pökkelöiden muodossa. Vaikka alueella ei ole yhtään varsinaista luonnonmetsäkohdetta, rantametsiköt muodostavat kuitenkin harvinaisille kolopesijöille potentiaalisen elinympäristön. Rantametsien luonnonarvot ja merkitys vanhojen metsien lajeille säilyvät sitä paremmin, mitä vähemmän vanhaa puustoa sisältäviin kohtiin tulee rakentamista. Tällaisia laikkuja on paikoin pohjoisrannalla, Matoniemen länsipuolisella osuudella. Laajin vanha rantametsä sijaitsee etelärannalla, Leponiemen ja Mustasaaren välisellä osalla. Sen sijaan järven itäosassa on vain nuoria lehtipuumetsiä. Siten rakentamisen painopiste tulisi suunnata etelä- ja pohjoisrannan sijasta länsirannalle. Länsipuolen peltorantojen tuntumaan sijoitettavat loma-rakennukset ovat alueen kulttuurimaisema-arvoista huolimatta pienempi haitta kuin esimerkiksi pohjoisrannan lisärakentaminen. Rantatonttien rakennuslupaehdoissa tulisi kieltää rantavyöhykkeen isojen koivujen, tervaleppien ja haapojen kaato.

KAUTTISJÄRVEN ARVOKKAAT JA HUOMIONARVOISET RANNANOSAT

MK 1:15000

Arvokas rannan osa Alue 1. Alueen numero.

Huomionarvoinen rannan osa Harju Alueen nimi

$ Rauhoitetut puut

2. NEROSJÄRVI

Luonnonympäristö

Nerosjärvi on keski-runsasravinteinen humusvesi. Suunnittelualueeseen järvestä kuuluu rantaviivaltaan mutkitteleva ja sokkeloinen pohjoisosa sekä Ruotsinsalon länsiosa. Tällä alueella rannat ovat kaltevia tai loivia moreenirantoja. Jyrkkää kallioista rantaa on vain länsirannalla ja Tervakallionvuoren alueella. Rantasuot puuttuvat lähes kokonaan. Vesiranta on yleisesti matala ja karikkoinen. Laajimmat karikot ja laajimmat ilmaversoiskasvustot sijaitsevat Ruotsinsalon länsipuolisella vesialueella eli Mustaselän rannoilla.

Vesikasvillisuus on runsasta paitsi lukuisissa pehmeäpohjaisissa lahdissa, niin myös kovapohjaisilla aallokolta suojattomilla pohjilla. Suurimmaksi osaksi järven vesikasvillisuus koostuu karunpuoleisten humusvesien peruslajistosta, mutta rehevöitymisen ja luontaisen ravinteisuuden takia etenkin matalissa lahdissa kasvaa myös runsasravinteisuutta ilmentäviä vesikasvilajeja. Järven vesilinnusto on myös runsasta, sillä matalat runsaskasvustoiset vesialueet ovat sorsien ja uikkujen suosimia elinympäristöjä. Lisäksi järvellä on runsaasti selkävesilinnustolle pesimäpaikoiksi sopivia saaria ja karikkoja. Järven lokki- ja muu vesilinnusto on selvästi runsaampaa verrattuna muihin suunnittelualueen järviin.

Maisema

Nerosjärven itäosan pääselkä on rantametsien rajaama avara tila. Maiseman hallitsevia kohteita ovat itärannan jyrkät ja kallioiset metsärinteet ja rantakalliot sekä rannan tuntumassa kulkeva voimalinja. Muualla selkeitä kiintopisteitä on vähemmän. Huomionarvoisia maisemakohteita ovat lähinnä Selkäsaari ja Hiirenniemen kärki.

Nerosjärven pohjoisrannan länsiosa eli Savinselän ja Mustaselän alue jakautuu maisemallisesti useisiin suppeisiin osiin Ruotsinsalon lukuisten niemien ja saarten rajatessa ja jäsentäessä näkymäsuuntia. Savikodanlahden länsipuoliset rantaosuudet ovat loivapiirteisiä ja metsäisiä. Lehtipuuvaltaiset rantametsät ja runsaasti vesikasvillisuutta sisältävät lahdet luovat vehreän vaikutelman. Oman ilmeensä järvimaisemaan luo lumpeenkukkien suuri määrä. Keskikesällä laajat matalat vesialueet ovat täynnä valkoisia lumpeen ja järvisätkimen kukkia. Savinselällä maisema on kaksijakoinen, sillä Lammin puolen rakentamattomat metsärannat luovat luonnontilaisen järvimaiseman tuntua vastapainoksi Padasjoen puoleisten rantojen lähes täyteen mökitetyille osille.

Arvokkaat osat

Alue 6. Kesäniemi-Savikodanlahti. Rantaosuus on lähes kokonaan pehmeäpohjaista, matalaa ja runsaskasvustoista lahtea. Savikodanlahden pohjukassa on sadan metrin levyinen järvikortevyöhyke. Kortteikko vaihettuu maarannan puolella järvikorteluhdaksi ja veden puolella kelluslehtisten luonnehtimaksi vesikasvillisuusvyöhykkeeksi.

Matalan veden kortekasvustojen seuralaislajisto on runsasta. Matalassa vedessä ja järviruokoluhdalla kasvavat muun muassa myrkkykeiso, ruokohelpi, viiltosara, vehka, jokileinikki, kurjenmiekka ja ojasorsimo. Kelluslehtisvyöhykkeessä kasvavat isolumme, uistinvita, ruskoärviä, kiehkuraärviä, vesirutto, vesikuusi ja ahvenvita.

Siltasalmen pohjoispuolella on noin seitsemän hehtaarin laajuinen matala vesialue, joka on täynnä vesikasvillisuutta. Matalikosta suurin osa on järvikortteen vallitsemaa ilmaversoiskasvillisuutta, mutta kortteikossa on paljon avovesiaukkoja. Tällaiset alueet ovat sekä vesilinnuille erityisen sopivia pesimis-, ruokailu- ja oleskelualueita. Inventointikäynnillä alueella havaittiin telkkä- ja sinisorsapoikueita, muutama härkälintu sekä ruokailevia kalalokkeja ja kalatiiroja. Harvinaisuuksista paikalta on havaittu ruisrääkkä.

Alue 7. Selkäsaari. Kauttaaltaan puustoisessa saaressa kasvaa vanhaa mänty-rauduskoivumetsää. Saari on huomionarvoinen maisemakohde, mutta ensisijaiset arvot liittyvät linnustoon. Saaressa asustaa kala-, harmaa- ja selkälokeista koostuva lokkikolonia. Kalalokkien määrä oli 8-10 paria, selkälokkien yksi pari ja harmaalokkien kolme paria vuonna 2001. Suurin osa linnuista oli pesiviä.

Alue 8. Palosaari. Saaressa ja läheisillä karikoilla havaittiin yhteensä viitisentoista paria kalalokkeja ja lisäksi yksi kalatiira- ja yksi harmaalokkipari. Näistä vain pieni osa oli pesiviä.

Huomionarvoiset osat

Alue 9. Tervakallionvuori. Järven puoleisessa rinteessä on kymmenen metriä korkea rinne, jonka yläosassa on pystysuora kallionseinämä. Kallioperäkartan mukaan kivilajina on gabro. Seinämä on jonkin verran lohkeillut. Rinteen puusto on erirakenteista männikköä, jonka vanhimmat puut ovat kilpikaarnaisia. Aluskasvillisuus on osaksi harjulehdon tyyppistä, sillä paikalla kasvavat runsaina sananjalka, kielo, lillukka ja metsämaitikka. Paikka on jyrkänteenä luokiteltavissa metsälain luontotyyppikohteeksi, vaikka puusto ei ole vajaatuottoista.

Alue 10. Hiirenniemi. Niemen metsissä on lehtipuustoisia osia ja etenkin rantapuustoon kuuluu isoja haapoja ja koivuja. Alueella on liito-oravan reviiri ja ainakin yksi pesä- tai päivälepopaikka.

Tavoitteet

Nerosjärven pohjoisrantojen luonto- ja maisema-arvot ovat suurimmassa osassa aluetta vaatimatonta tasoa. Linnuston ja maiseman kannalta huomionarvoisia ja siten rakentamiselta säästettäviä osia ovat Tervakannonvuoren jyrkät rinteet, Palosaari ja Selkäsaari.

Hiirenniemessä todettiin liito-oravan reviiri. Lajin ulostejälkiä löytyi niemen kärjen alueelta useiden puiden juurilta. Liito-oravan takia alueelle rakentaminen ei ole suositeltavaa, mutta jos niemeen tai lähistölle sijoitetaan rakennuspaikkoja, lupaehdoissa tulee kieltää isojen lehtipuiden kaato. Lajin kannalta tärkeitä ovat myös rakennettujen tonttien pihapuut.

Mustaselän linnustollisten arvojen kannalta on tärkeää, että veneliikenne tai muu häirintä eivät lisäänny matalikolla. Siksi rakentamiselta tulee kokonaan säästää Kesäniemen pohjoispuoliset osat aina Savikodanlahdelle asti.

NEROSJÄRVEN ARVOKKAAT JA HUOMIONARVOISET RANNANOSAT

MK 1:20000

Arvokas rannan osa Alue 1. Alueen numero.

Huomionarvoinen rannan osa Harju Alueen nimi

3. JAMOINJÄRVI

Luonnonympäristö

Jamoinjärvi on kohtalaisen kirkasvetinen ja varsi karu järvi. Botaaninen järvityyppi on korte-ruokotyypin ja nuottaruohotyypin välimuoto. Vesikasvillisuus on niukkaa ja koostuu yksinomaan karujen vesien lajistosta. Runsaimpia lajeja ovat matalilla hiekkamoreenipohjilla kasvava nuottaruoho sekä syvemmän veden ruskoärviä, ahvenvita ja järvisätkin. Ilmaversoiset ja kelluslehtiset vesikasvit ovat varsin niukkoja.

Järven halki kulkee jyrkkäpiirteinen ja korkea pitkittäisharju. Harjujen tuntumassa rannat ovat jyrkästi viettävää hiekkamoreenimaata. Muualla vallitsevat kaltevat tai loivat kovapohjaiset rannat. Jyrkilläkin rantaosuuksilla on yleensä vähintään parin metrin levyinen rantatasanne ennen syvän veden aluetta. Kalliorantaa ja suorantaa on kumpaakin noin viisi prosenttia rantaviivasta. Pieniä lohkareikkorantoja on parissa paikassa.

Maisema

Alhonniemen kautta kulkeva harju jakaa järvimaiseman kahteen osaan. Lisäksi Sikosaari ja Haaraniemi erottavat Pitkäturanlahden alueen järven pääselästä omaksi näkymäalueekseen. Jamoinjärven maisemat ovat Auttoisten kylän läheisyyden takia osaksi kulttuurivaikutteiset. Kylän puoleisella kahden kilometrin pituisella rantaosuudella on asutusta, rantamökkejä, rantapelto ja uimaranta. Rakennetuilla osilla rantapuusto on lehtipuuvaltaista, kun taas järven itäosassa rantametsät ovat mänty- tai kuusivaltaisia. Alhonniemen, Kuivaniemen ja Sikosaaren alueella on pitkiä rakentamattomia rantaosuuksia.

Järven koillisosaa luonnehtivat harvakseltaan rakennetut havupuumetsiä kasvavat metsärannat. Erityiskohteita ovat Haaraniemen pohjoisrannan muutamat pienet kalliopaljastumat. Haaraniemen eteläpuolisella alueella rantamaasto on pienpiirteisesti kumpuilevaa metsämaata. Kaakon puoleisella rannalla on alavassa kohdassa pieni rantasuo.

Arvokkaat osat

Alue 11. Löytynniemi. Niemen laella ja etelärinteessä kasvillisuustyyppinä on lähinnä käenkaali-oravanmarja tyypin lehto, muualla mustikkatyyppi tai käenkaali-mustikka tyyppi. Lakiosassa kasvaa ylispuina harvakseltaan isoja rauduskoivuja, mäntyjä ja jokunen kuusi. Etelärinteen lehtipuuvaltainen ja erirakenteinen puusto koostuu koivusta, haavasta, tuomesta, pihlajasta ja harmaalepästä. Erikokoista lahopuuta on alueella melko runsaasti. Lahopuuta on muodostunut eniten ränsistyneistä pihlajista ja harmaalepistä. Isoja maapuita on vain vähän.

Aluskasvillisuus koostuu tyypillisistä tuoreen lehdon ruohoista. Runsaina paikalla kasvavat sinivuokko, sananjalka, oravanmarja, ahomansikka, kevätpiippo, nuokkuhelmikkä, mustikka ja puolukka. Lehtoindikaattoreihin kuuluvat näsiä, lehtokuusama, vuohenputki ja lehtonurmikka. Paikan aikaisempaa laidunkäyttöä ilmentävät muutamat niittykasvit, kuten nurmitädyke, poimulehti ja särmäkuisma. Myös pohjakerroksen sammalkasvisto on monipuolista ja sisältää useita tyypillisiä lehtolajeja. Lajistoon kuuluu muun muassa Päijät-Hämeen alueella melko harvinainen lehtonokkasammal. Löytynniemen alue on arvokas sekä lehtona, luonnonmetsänä että maisemallisesti.

Alue 12. Alhonniemi. Harjuniemi kohoaa enimmillään yli 30 metriä järven pinnasta. Rantaan viettävä länsirinne on tasaisen jyrkkä. Itärinteessä on parin hehtaarin suuruinen reunalaajentuma. Harjulla kasvaa vanhaa ja varttunutta havupuuvaltaista metsää. Itäpuolelta metsä on hakattu suojuspuuasentoon. Länsirinteen puusto on sen verran tiheää ja kuusivaltaista, että harjumetsän piirteet ovat osaksi hävinneet aluskasvillisuudesta. Vallitseva kasvillisuustyyppi eli nuokkuhelmikkä-linnunherne tyypin harjulehto on kuitenkin vielä selvästi tunnistettavissa, koska alueella on lehtipuuvaltaisia ja harvapuustoisia osia. Aluskasvillisuuteen kuuluvat muun muassa lehtokuusama, taikinanmarja, metsävirna, sormisara, ahomansikka, metsäkurjenpolvi ja lehto-orvokki. Harjun arvot ovat sekä geologisia, kasvistollisia että maisemallisia.

Huomionarvoiset osat

Alue 13. Haapaniemen rantakallio. Kalliopaljastuma viettää 20-40 % kaltevuudella vesirajasta ylöspäin. Alaosan puuttomalla rantavyöhykkeellä on kasvitonta kalliopintaa sekä pikkutierasammaleen, rupijäkälien ja napajäkälän muodostamia kasvustoja. Ylempänä puustoisella osalla aluskasvillisuus muuttuu poronjäkäliköksi ja kanervikoksi. Kalliomännikkö on vanhaa ja rakenteeltaan vakiintunutta. Isoimmat männyt ovat hyvin vanhoja ja kilpikaarnaisia, mutta lahopuustoa on vasta parin tuulenkaadon verran. Puustoltaan melko luonnontilaisena rantakalliona alue on edustava metsälain luontotyyppikohde.

Alue 14. Rotkolan rantakallio. Kallion rannanpuoleinen harvapuustoinen rinne viettää portaittaisesti noin 70 prosentin kaltevuudella veteen. Kalliomännikkö on vanhaa ja suhteellisen tasarakenteista. Lahopuuta on parin maapuun verran. Aluskasvillisuus koostuu kivipintojen karve-, kivikynsisammal- ja tierasammalkasvustoista sekä kanervan, variksenmarjan ja puolukan muodostamista varvikkolaikuista. Kallio on maisemallista arvoa omaava metsälain luontotyyppikohde.

Tavoitteet

Jamoinjärvellä rakentamiselta tulee kokonaan säästää Alhoniemen kärki ja länsirinne sekä luontokohteena paikallisesti arvokas Löytynniemi. Huomionarvoiseksi rantaosuudeksi voidaan tulkita kylän puoleinen osa harjusta ja länsirannan vanhaa lehtipuustoa kasvavat pikkumetsiköt. Järven itäosassa ei ole yhtä rantasoistumaa ja Haaraniemen rantakallioita lukuun ottamatta erityisen arvokkaita maisema- tai luontokohteita.

JAMOINJÄRVEN ARVOKKAAT JA HUOMIONARVOISET RANNANOSAT

MK 1:20000

Arvokas rannan osa Alue 1. Alueen numero.

Huomionarvoinen rannan osa Harju Alueen nimi

Kartta seuraavalla sivulla.

4. RAUTJÄRVI - MÄKEINTAUSTANJÄRVI

Luonnonympäristö

Rautjärvi ja Mäkeintaustanjärvi ovat ruskeavetisiä korte-ruoko tyypin järviä. Rautjärven rannat ovat kaltevia tai jyrkkiä moreenirantoja. Suorannat puuttuvat käytännössä kokonaan. Vesirajassa on yhtenäinen vyöhyke huuhtoutunutta kivikkoa tai lohkareikkoa ja pohjoisrannalla on kaksi maarannan puolelle ulottuvaa lohkareikkomuodostumaa. Etelärannalla on muutamia kalliopaljastumia. Kalliorantojen osuus on noin 10 prosenttia rantaviivasta. Järven keskellä on seitsemän pientä saarta.

Järven itäosassa on runsaasti rakentamattomia rantaosuuksia. Etelärannan metsärantaosuudet ovat varttuneita tuoreen kankaan kuusikoita. Kallioisilla osilla metsät muuttuvat kuivemmiksi ja mäntyvaltaisiksi. Pohjoisrannan metsät ovat tuoreen kankaan havupuusekametsää. Ammajanvuoren vanhojen metsien suojelualueesta ulottuu yksi metsikkö järven itäpään rannalle.

Maisema

Rautjärven maisemaa luonnehtivat rakentamattomat metsärannat ja etelärannan rantakalliot. Metsäinen maisemakuva on ehyt, sillä metsät ovat vallitsevasti varttuneita tai vanhoja. Tuoreiden hakkuiden jälkiä ei näy järvelle mistään kohdasta. Järven länsipäästä alkaa Auttoisten kyläalue, mutta avoimet näkymäsuunnat järven ja kylän väliltä puuttuvat käytännössä kokonaan. Järven keskellä on seitsemän pientä saarta ja luotoa. Nämä saaret ja etelärannan kallioniemet ovat järvimaiseman erityiskohteita. Padasjoen ja Lammin väliseltä maantieltä katsottuna Rautjärven maisema aukeaa vain levähdyspaikan kohdalta. Mäkeintaustanjärvi muodostaa oman suppean näkymäalueensa, jota luonnehtivat havupuuvaltaiset rantametsät ja erityispiirteenä pohjoisrannan kallioinen ja kapea niemenkärki.

Arvokkaat osat

Alue15. Rekolan metsä. Rautjärven itäpuolella sijaitsee Ammajanvuoren vanhojen metsien suojelualue. Yksi luonnonmetsänä arvokas osa alueesta ulottuu järven itärantaan. Kyseinen metsäalue sijaitsee Kortejärven laskupuron ja Rekolan talolle vievän tien välissä. Tällä runsaan kymmenen hehtaarin suuruisella alueella on monenlaisia metsiköitä. Puron rannalla on tiheää erirakenteista lehtomaisen kankaan kuusisekametsää. Kauempana purosta ja Rautjärven rannasta on entisille laitumille kasvaneita nuorempia lehtipuumetsiköitä ja yksi järeä kuusikko. Yhteisenä piirteenä on metsiköiden pitkäaikainen hoitamattomuus ja tämän seurauksena luonnontilaisen kaltaiseksi kehittynyt puustorakenne. Lahopuustoa on alueella kohtalaisen paljon. Lehtipuuvaltaisilla osilla on pieniä pökkelöitä ja maapuita. Kuusivaltaisilla osilla on erikokoista kuollutta ja kuolevaa pystypuustoa. Isoja maapuita on vain vähän.

Rekolan metsäalue on osa Ammajanvuoren valtakunnallisesti arvokasta aluetta. Metsä rajautuu länsipuolella Kortejärven puroon ja laajahkoon kallioselänteeseen. Puro täyttänee vanhoista perkauksista huolimatta metsälakikohteen kriteerit, mutta kallion osalta kriteerit täyttyvät vain suppealla rantaan rajautuvalla osalla.

Huomionarvoiset osat

Alue 16. Korkankallio. Alue käsittää kymmenen metrin korkuisen jyrkästi rannasta kohoavan kalliokumpareen. Aluskasvillisuus koostuu tyypilliseen tapaan poronjäkäliköstä ja kanervikosta. Kallioniemen itärannalla on metsäkasvillisuuden peittämä lohkareikko. Kallio täyttää metsälakikohteen kriteerit vain rantarinteestä, missä kasvaa alueen vallitsevaa nuorta männikköä hieman vanhempaa kalliomännikköä.

Alue 17. Rautjärven saaret. Keskellä järven selkää sijaitsevat saaret kohoavat vain pari metriä vedenpinnasta. Maa-aines on lohkareista moreenimaata, joten rannat ovat vesirajan molemmin puolin kovapohjaisia. Saarissa kasvaa vanhaa mäntyvaltaista puustoa. Pienet selkäsaaret ovat lokkilinnuille ja nuolihaukalle sopivia pesimäpaikkoja. Vuonna 2001 pesivä lokkilinnusto oli kuitenkin niukkaa käsittäen vain kaksi kalalokkiparia.

Alue 18. Länsipään kalliorannat. Koskenlahden länsipuolella on kaksi kallioista mäkeä rantakallioineen. Isompi mäki kohoaa jyrkästi lähes 30 metriä järven pinnasta. Rantarinteessä kasvaa varttunutta ja vanhaa mäntyvaltaista metsää. Kalliokasvillisuus on tavanomaisen karua, yläosasta varpuvaltaista ja alaosasta jäkälävaltaista. Rantaosuuden arvot ovat ensisijaisesti maisemallisia.

Tavoitteet

Rautjärven ja Mäkeintaustanjärven rannat ovat suurimmaksi osaksi tavanomaisia kovapohjaisia metsärantoja, joihin ei sisälly erityisiä luontoarvoja. Rautjärven luonnonsuojelullisesti merkittävin kohta eli itäpään luonnonmetsän alue tulee säästää kokonaan rakentamiselta. Lisärakentamista ei myöskään tule suunnata saariin eikä kallioisille rantaosuuksille.

RAUTJÄRVEN JA MÄKEINTAUSTANJÄRVEN ARVOKKAAT JA HUOMIONARVOISET RANNANOSAT

MK 1:15000

Arvokas rannan osa Alue 1. Alueen numero.

Huomionarvoinen rannan osa Harju Alueen nimi

5. HÖYHENINEN

Luonnonympäristö

Höyheninen on karu korte-ruoko tyypin humusvesi. Rantamaasto on luoteisrannalla loivapiirteistä ja paikoin soistunutta. Vesiranta on suureksi osaksi mutapohjainen ja matala. Suunnittelualueeseen järvestä kuuluu luoteisrannan kolme kilometriä pitkä rantaosuus. Nämä osat on harvakseltaan rakennettu täyteen. Jäljellä on kaksi rakentamatonta kohtaa.

Eeronniitunlahden eteläpuolinen osa käsittää vesirajan molemmin puolin loivasti viettävän metsärannan, joka on osaksi soistunut. Vesirajan alapuolella on harvahkoja järviruo’on ja järvikortteen muodostamia kasvustoja. Rantametsä on osuuden pohjoisosassa vanhaa ja varttunutta tuoreen kankaan havupuusekametsää. Korpirämeen tyyppisen soistuman kohdalla metsä on hakattu harvapuustoiseksi.

Kalatienkankaan rakentamaton ranta käsittää osin kangaskorveksi ja osin kangasrämeeksi luokiteltavan soistuman ja tähän rajautuvan pienen kivennäismaakumpareen. Soistuman puusto on harvennettu hiljattain tasarakenteiseksi. Valtapuina kasvavat kuusi ja mänty. Luontotyyppinä soistuma ei ole erityisen edustava.

Maisema

Höyheninen jakautuu maisemallisesti kahteen osaan Salmenniemen kapeikon toimiessa maiseman solmukohtana. Järvimaisemaa luonnehtivat havupuuvaltaiset metsärannat sekä tiheä ja värikäs loma-asutus. Järven itäosassa ei ole selkeitä maisemallisia erityiskohteita. Länsiosassa ilme muuttuu hieman, sillä etelärannalla on jyrkähköjä metsärinteitä, pari rantalohkareikkoa ja pieniä ruovikkolahtia.

Tavoitteet

Järven luoteen puoleisella rannalla ei ole erityisiä arvoja omaavia osuuksia. Tällaisilla alueilla rakennuspaikkojen sijoittelu on maiseman ja luontoarvojen kannalta jokseenkin yhdentekevää.

5. ISO- JA VÄHÄ-HANKAJÄRVI

Luonnonympäristö

Iso-Hankajärvi on lievästi ruskeavetinen ja jyrkkärantainen harjunlievejärvi. Järven itärannan sivuitse ja osin järven halki kulkee jyrkkäpiirteinen pitkittäisharjujakso, joka jakaa järven kahdeksi erilliseksi osaksi eli Vähä- ja Iso-Hankajärveksi. Altaat ovat yhteydessä toisiinsa parikymmentä metriä leveän salmen kautta. Vähä-Hankajärven pohjoispäähän laskevat Palehjärven latvavesireitin vedet Hankaojaa pitkin. Järvien laskupuro eli Särkijoki alkaa Iso-Hankajärven länsirannalta. Purojen kohtalaisen suuren keskivirtaaman ja pohjavesivaikutuksen takia veden viipymä järvissä on pieni.

Hankajärvien vesikasvillisuus koostuu kelluslehtisistä ja uposlehtisistä kasvilajeista. Runsaimpina kasvavat ahvenvita, ruskoärviä, isoulpukka ja uistinvita. Järvissä kasvavat lumpeet ovat ilmeisesti risteymäpopulaatiota, jonka kantalajeja ovat pohjanlumme ja suomenlumme. Rantojen jyrkkyyden takia ilmaversoiskasvustot jäävät suppeiksi.

Maisema

Vähä-Hankajärvi on kokonaan jyrkkien harjurinteiden rajaama pienmaisema-alue. Myös Iso-Hankajärven maisemaa luonnehtivat jyrkähköt ja paikoin korkeat harjunrinteet, mutta järven länsirannalla on myös loivapiirteisempiä rantaosuuksia. Harjurinteillä kasvaa erilaisia käsiteltyjä kasvatusmetsäkuvioita. Maiseman solmukohtia ovat Pitkäniemen kapeikko ja Aittolahden länsipuolinen harjuniemi. Rakentaminen on muuttanut maisemaa Iso-Hankajärven kylän puoleisella rantaosuudella. Vähä-Hankajärvellä on vain kaksi mökkiä.

Arvokkaat osat

Alue 19. Pitkäniemi. Pitkäniemen selänteen metsät ovat enimmäkseen kuivan kankaan metsää. Niemen puusto on uudistettu avohakkuulla parisenkymmentä vuotta sitten. Tämän jäljiltä harjuilla kasvaa nuorta sekametsätiheikköä. Puuston tiheys on edustavan harjukasvillisuuden kannalta liian suuri. Tuoreen kankaan harjuvarianttia vastaavaa aluskasvillisuutta on vain paikoin puustoltaan aukkoisissa kohdissa. Näissä kohdissa kasvaa sinivuokkoa, sananjalkaa, häränsilmää, mäkilehtolustetta, nuokkuhelmikkää, kevätlinnunhernettä ja ahomansikkaa. Vanhahkoa kuusivaltaista metsää on itärinteessä, Vähä-Hankajärven pohjoispuolella. Tällä osalla metsätyyppinä on harjujen varjorinteille tyypilliseen tapaan tuore ja osaksi lehtomainen kangas.

Alue 20. Hankaojan suu. Puron loppuosuus, noin 300 metriä järven rannasta ylöspäin, on metsälain luontotyyppikohde. Uoma on tällä osalla kaksi metriä leveä, puoli metriä syvä ja soistuneen metsän halki mutkitteleva. Puronvarsimetsä on varttunutta mäntyvaltaista sekametsää, jossa sekapuina kasvavat koivu, kuusi ja purotörmän päällä lisäksi jokunen harmaaleppä ja tervaleppä. Rantametsää kostuttaa paikoin harjun tyveltä maan pintaan tihkuva pohjavesi. Alueen hetteikkölähteet on pilattu ojituksilla, mutta yksi pieni avolähde on säilynyt kutakuinkin luonnontilaisena. Pienistä lehtipuupökkelöistä ja kuusimaapuista on syntynyt jonkun verran lahopuuta. Aivan järven rannassa on pieni luhtainen korpi, jossa kasvaa huomionarvoisista lajeista kantokorvasammalta.

Alue 21. Pohjoisrannan lähde. Iso-Hankajärven pohjoispäässä, sata metriä rannasta on melko antoisa avolähde. Lähteen pituus on kaksi metriä, leveys yksi metri ja suurin syvyys puoli metriä. Lähteikön ympäristön maaperä on hienojakoista hietaa. Tämän takia lähteestä alkava pieni noro on syöpynyt jyrkkätörmäiseksi. Lähdekasvillisuutta on vain vähän noron reunamilla. Lähdesammalista norossa kasvavat hetealvesammal ja purosuikerosammal sekä noron reunamilla muutamia muita kosteikkosammalia, kuten lähdeleväsammalta. Lähteen ympäristö on säilynyt varsin luonnontilaisena, sillä lähimetsä on lehtomaisen kankaan vanhaa havupuusekametsää. Järven rannassa on pieni hieskoivua kasvava kosteikko. Siten lähde noroineen ja rantakosteikkoineen on pienvetenä huomattavan edustava metsälakikohde.

Tavoitteet

Hankajärvien harjurannat ovat maisemallisesti ja kulutuskestävyydeltään herkkiä. Tämän takia alueelle tulisi suunnata enintään varovaista ja vähäistä täydennysrakentamista. Kokonaan rakentamiselta tulee säästää jyrkät harjumetsärinteet, joiden osuus on yli puolet rantaviivasta. Iso-Hankajärvellä rakentamiseen soveltuu lähinnä vain länsiranta ja Vähä-Hankajärvellä itärannan pohjoisosa.

ISO- JA VÄHÄ-HANKAJÄRVEN ARVOKKAAT JA HUOMIONARVOISET RANNANOSAT

MK 1:20000

Arvokas rannan osa Alue 1. Alueen numero.

Huomionarvoinen rannan osa Harju Alueen nimi

6. KYLÄALUE

Luonnonympäristö

Auttoisten alueen pinnanmuodot ovat Päijät-Hämeen metsäseuduille tyypilliseen tapaan pienpiirteisesti vaihtelevia. Korkeusvaihtelut ovat suurimmillaan kylän keskustan halki kulkevan harjumuodostuman tuntumassa. Kylän länsiosassa, Aarnonkulman alueella on pari kilometriä pitkä kallioselänne, johon sisältyy useita pieniä kalliopaljastumia. Harju- ja kallioselänteiden väliin jää laaja tasainen peltoalue, jonka keskellä virtaa Kylänjoki. Kyläalueen alavimmassa notkossa on muutaman hehtaarin laajuinen suo ja pieni umpeenkasvanut lampi.

Kyläalueesta noin 70 prosenttia on peltoa ja 15 prosenttia metsää. Metsittämisen myötä peltopinta-ala on viime vuosina jonkin verran pienentynyt kylän laita-alueilla. Rakennetun maan osuus on noin 10 prosenttia. Loput viisi prosenttia koostuvat soista, turvemaista ja vesistöistä.

Kyläalue on lähes joka puolelta vesistöjen ympäröimä. Kylän kaakkoispuolella on yli 200 hehtaarin vesipinta-alan omaava Jamoinjärvi ja länsipuolella tätä hieman pienempi Kauttisjärvi. Kylän itäpuolinen Rautjärvi laskee vetensä kolmen ja puolen kilometrin pituista Kylänjokea pitkin Kauttisjärveen. Rautjärven ja Kauttisjärven veden laatu on yleisessä käyttökelpoisuusluokituksessa arvioitu hyväksi. Jamoinjärvi on huomattavan kirkasvetinen, karu ja vedenlaadultaan erinomaisena säilynyt. Kylän pohjoispuolella sijaitsevat Hankajärvet ovat niukkahumuksisia harjunlievejärviä.

Alueen kallioperä on karua kiillegneissiä, johon sisältyy muutamia graniittijuonia. Metsäkasvillisuus on tämän takia karunpuoleista. Tuoreen kankaan mustikkatyyppi ja kuivahkon kankaan puolukkatyyppi ovat yleisimmät metsätyypit. Kylän pellonreunusmetsiköissä alkuperäinen metsätyyppi on yleensä muuttunut rehevämpään suuntaan aikaisemman laidunkäytön takia. Tavallisten metsäkasvien seurassa kasvaa laidunkäyttöä ilmentäviä niittykasveja. Harjunrinteillä on yleisesti niin sanottuja harjuvariantteja eli metsäkasvillisuustyyppien harjumuunnoksia. Harjujen hienojakoisen maa-aineksen takia harjuvariantit ovat reheviä harjulehtoja, joko linnunherne-nuokkuhelmikkä tyyppiä tai sinivuokko-käenkaali tyyppiä vastaavia.

Auttoisten kylä on kasvistollisesti erityisen mielenkiintoinen alue. Perinteiseen maatalouteen liittyvien luontotyyppien tila on jatkuvasti heikentynyt, mutta siitä huolimatta alueella on säilynyt runsaasti harvinaisten kulttuurikasvien, niitty- ja ketokasvien sekä peltorikkaruohojen esiintymiä. Merkittävin harvinaisuus on erittäin uhanalaiseksi luokiteltu idänverijuuri. Lajilla on kyläalueella muutama esiintymä hakamaan tyyppisissä metsiköissä ja valoisissa metsänreunoissa. Muista harvinaisista kasveista vastaavanlaisilla paikoilla kasvavat nuokkukohokki ja kesämaitiainen.

Ketolajistoa on säilynyt muutamilla hiekkaisilla tienpientareilla ja pihakallioiden reunuksilla. Tällaisilta paikoilta voi löytää kelta-apilan, ketoneilikan tai mahdollisesti hoikkaängelmän. Huomionarvoisista niittylajeista kylän alueelta on vielä viime aikoinakin löydetty silkkipoimulehti, laskospoimulehti, peurankello ja nurmitatar. Perinnebiotooppilajien lisäksi alueella on niin sanottuja vanhan asutuksen seuralaislajeja. Näihin kuuluvat kumina, rohtovirmajuuri, peltorasti, rautanokkonen ja hullukaali. Muutamin paikoin kasvistoa rikastuttavat puutarhakarkulaiset, kuten lehtoakileija, verikurjenpolvi, suopayrtti ja pensasangervo.

Maisemarakenne

Suunnittelualue kuuluu Hämeen viljely- ja järvimaahan osana Päijänteen seutua, jolle tunnusomaisia piirteitä ovat vesistöjen runsaus sekä lähinnä harjumuodostumista aiheutuvat suhteellisen suuret korkeusvaihtelut. Nämä piirteet ovat todettavissa Auttoisten kyläalueella. Kylän keskustan halki Jamoinjärveltä Hankajärvien rantaan kulkee kapea ja jyrkkäpiirteinen harjujakso. Kylän pohjoispuolinen Pitkänniemen harju kohoaa yli neljäkymmentä metriä Hankajärven rannasta ja vastaavasti Jamoinjärven rannan lähellä harjuselänne kohoaa jyrkästi yli 30 metriä ympäristöstään. Harjujen kylän puoleiset rinteet ovat maisemallisesti tärkeitä näkymäalueiden rajapintoja.

Kylän keskustassa sijaitsevat kylänraitti, Hanapori ja Auttoisten ryhmäkylä, jotka muodostavat kulttuurihistoriallisesti ja -maisemallisesti ainutlaatuisen kokonaisuuden. Alue rajautuu länsipuolelta peltoihin ja Hievasen kosteikkoalueeseen. Tasainen peltoalue jatkuu kilometrin verran kylänjokivartta pitkin länteen, missä näkymäaluetta rajaa Aarnonkulman matalahko kallioselänne metsineen ja asutusalueineen.

Aarnonkulman ja Hämeenlinnantien välisestä peltoalueesta muodostuu kylän laajin yhtenäinen näkymäalue. Maisemaa rytmittävät muutamat metsäsaarekkeet ja Kylänjokivarren ja valtaojien pensaikkovyöhykkeet. Muualla kylän peltoalueilla näkymät ovat suppeampia lähinnä pinnanmuotojen rikkonaisuuden takia. Pellonreunat ovat mutkittelevia ja laitaosilla asutus on ryhmittynyt epätasaisen sirotellusti, joten taajaman reuna-alueet ovat muotoutuneet laajoiksi. Eri puolilla kyläaluetta on runsaasti maisemallisesti tärkeitä yksityiskohtia, kuten yksittäisiä maisemapuita, vanhoja rakennuksia, kallioita, metsäsaarekkeita ja lehtipuustoisia metsänreunoja. Tuloksena on moni-ilmeinen ja vaihteleva kulttuurimaisema-alue, joka yhdistyy tasapainoisesti alueen luonnonelementteihin.

Luontokohteet

Alue 19. Pitkäniemi. Ks. Hankajärvi

Alue 22. Harju. Kylän eteläosan halki kulkeva harjun osa on jyrkkäpiirteinen, pohjois-etelä suuntainen selänne, joka enimmillään kohoaa ympäristöstään yli neljäkymmentä metriä. Harjulla kasvaa erilaisia nuoria ja varttuneita havupuuvaltaisia metsiä ja sekametsiä. Vallitseva metsäkasvillisuustyyppi on nuokkuhelmikkä-linnunherne tyypin harjulehto. Selänteen pohjoisosassa, pellonreunusmetsissä on harvinaisen idänverijuuren esiintymiä ja lisäksi alueella kasvaa muutamia muita huomionarvoisia keto- ja harjukasveja. Harjun laella on luonnonmuistomerkkinä rauhoitettu mänty, jonka runkoläpimitta on noin 100 senttimetriä. Länsirinteen tyvellä on pieni luonnontilainen saraneva. Alueeseen sisältyy siten maisemallisten ja geologisten arvojen lisäksi runsaasti erilaisia luonnonarvoja, mutta harjumetsien puusto on harjukasvillisuuden ja alueen kasviharvinaisuuksien kannalta suurimmaksi osaksi liian tiheää. Kylän pohjoisosassa harju jatkuu Pitkäniemenä (Alue 19) Hankajärvien rantaan.

Alue 23. Jallin koivikko. Hämeenlinnantien ja Jamoinjärventien välisessä metsikössä on nuori istutuskoivikko (Alue 23a). Paikka on entinen sikalaidun, minkä vuoksi kasvillisuus on rehevää ja lajisto koostuu suurelta osin typensuosijalajeista. Valtalajeja ovat juolavehnä, nokkonen, vuohenputki, koiranputki ja aitovirna. Paikan arvo perustuu uhanalaisen idänverijuuren esiintymään, jota on pyritty säilyttämään niittämällä. Toinen esiintymä (Alue 23b) sijaitsee Jamoinkulman tien reunusmetsikössä.

Alue 24. Kylänjoki. Rautjärvestä alkava Kylänjoki virtaa kolmen ja puolen kilometrin matkan kylän halki Kauttisjärveen. Jyrkkätörmäisen ja savipohjaisen uoman leveys vaihtelee kahdesta kuuteen metriin. Joen rannoilla on piha-alueita, pensaikkoja ja muutamia taajamametsiköitä, mutta suurimmaksi osaksi molemmat rannat rajautuvat peltoon. Avoimilla osuuksilla jokivartta seurailee pensaikko ja/tai lehtipuustoinen vyöhyke. Rantaluiskan kasvillisuus on sekoitus korkeakasvuisia kosteikkolajeja ja peltorikkaruohoja. Jokivarren erityiskohde on Aarnonkulmassa sijaitseva koski, jossa vedet putoavat jyrkästi yli kymmenen metriä. Taajamaluonnossa jokivarsi pientareineen ja puureunuksineen on luonnon monimuotoisuutta ja maisemaa rikastuttava kohde.

Alue 25. Hörkänojan notko. Entisiltä suopelloilta alkava Hörkänoja laskee Kylänjokeen. Puronotkon leveys on 20-40 metriä ja syvyys viidestä kahdeksaan metriä. Paikka on ollut aikaisemmin avoimena laidunniittynä, ja laidunnuksen loppumisen jälkeen paikalle on kasvanut tiheä lehtipuumetsä. Valtapuina kasvavat harmaaleppä, haapa ja hieskoivu. Puusto on lähes koko alueella nuorta. Notkon alarinteillä ja pohjalla kasvillisuustyyppeinä ovat kostea mesiangervo- ja kotkansiipilehto. Keski- ja ylärinteessä on tuoretta lehtoa ja lehtomaista kangasta. Lehtokasvistoon kuuluvat hiirenporras, korpi-imarre, käenkaali, sinivuokko, näsiä, suokeltto, koiranvehnä, sudenmarja ja nokkonen. Paikan kasvistoon kuuluu myös puronvarren kivien päällä kasvava harvinainen turrisammal. Puuston nuoruuden takia aluskasvillisuus on vielä muutostilassa ja kaukana sulkeutuneen metsän hitaammin muuttuvasta loppuvaiheesta. Paikka on kuitenkin lehtona ja purona luokiteltavissa metsälain luontotyyppikohteeksi.

Alue 26. Hievasen kosteikko. Kylän keskustassa sijaitsevassa notkossa on ollut suo ja pieni lampi. Puustoiset suot on kuivattu turvekankaiksi ja lampi on kasvanut umpeen. Lammen alueella on noin kolmen hehtaarin suuruinen avosuo. Suokasvillisuustyyppinä on rimpipintainen saraneva. Suo on vetisyyden takia kulkukelvoton. Paikka on luonnon monipuolisuutta lisäävä, koska luonnontilaisen tyyppiset kosteikot ovat yleensä taajama-alueilla harvinaisia.

Alue 27. Rauhoitetut puut. Aarnonkulmassa on kaksi luonnonmuistomerkkinä rauhoitettua puuta.

KYLÄALUEEN ARVOKKAAT JA HUOMIONARVOISET RANNANOSAT

MK 1:15000

Arvokas rannan osa Alue 1. Alueen numero.

Huomionarvoinen rannan osa Harju Alueen nimi

$ Rauhoitetut puut